lauantai 6. syyskuuta 2014

Kaamosta ilmassa


Kirjoittelin tän pätkän viikko sitten lauantaina, ladellen vaan asioita, et saisin ne ulos päästä edes jonnekkin...

"Kohta alkaa koulu. Maanantaina. Ihan kuin maanantait ei muutenki olis jo perseestä. Ja kyllä, miua vituttaa nyt vaan suunnattomasti kaikki mahdollinen ja oon jostain syystä helvetin raivoissani. En kykene ajattelemaan mitään edes realistisesti tällä hetkellä (positiivisuudesta puhumattakaan), pessimismi siis huipussaan. Semmone haistakaa kaikki vittu -olo.

Jos oikein kovasti yritän niin saan ehkä oksennettua ulos, että miula oli kyllä hyvä kesä ja oon kiitollinen, et pääsin kouluun ja sain viettää tommosen kesän. Tän jälkeen on paljon kivempaa päästä tekemään jotain hyödyllistä elämällää. Ja siinä oli se positiivisuus, loput voi tunkea lähimpään persereikään poikittain.

Miun on nyt vähän huono miettiä yhtään mitään, koska mietin kaiken negatiivisesti. Esimerkkinä: Olin ensin kirjoittamassa, että oon miettiny onko tää nyt tässä? Miun elämä siis, tämmöstäkö se on ja tulee olemaan? Ei helvetti voi olla. Tähänhän tylsistyy! Tylsyydessään ihminen saattaa tehdä ties mitä typeryyksiä. Eijei, kyllä miä vaan nyt käännän kaiken hyvänkin huonoksi.

Ihanku miä oikeesti haluisin luopua tästä, mitä miula nyt on, mistään hinnasta. Tiedän, että miun pitäis olla onnellinen ja tiedän, että oonkin. Mut joku pato nyt estää miua tuntemasta sitä onnea. Ihankuin päästä olis poistettu se osa, joka kykenee uskomaan, toivomaan ja positiiviseen ajatteluun. Mielialat varmaan tekee temppujaan, ovela tuo minun pää... Heti kun menee turhan hyvin tai oon kerrankin onnellinen niin badabimbadabum enpä oo enää. Valmistusvirhe aivoissa vissiin, et ne palauttaa maan pinnalle astetta raskaammalla voimalla, kun ihminen alkaa näyttää liian tyytyväiseltä elämäänsä, itsevarmalta ja haaveilee jo tulevaisuudestakin hyvillä mielin.

En jaksais näitä ajatuksia ja tätä kaikkea paskaa miun päässä, mut tää on ohimenevää. Eikö niin? Heikompi olis jo menny pilaa elämänsä, mut miä oon jo kokeillu sitä tapaa aiemmin niin saa olla kyl aika hyvät ripulipaskat päässä, että sen virheen meen toistamaan. Vaikka kyllä se mieles käy... Helppo, nopea ja takuuvarmasti toimiva tapa juosta karkuun todellisuutta, omia ajatuksiaan ja vaikeita asioita. Se vaan et... Kun lähtee karkuun niin pitäis pysyäkin sielä karkumatkalla lopun elämäänsä, koska tuo tapa ei oo mikään hyvä elämäntapa pitkällä tähtäimellä. En ehtinyt karata pitkälle, mut sieltä se takas tuleminen oli helvetin paljon vaikeempaa kuin olis ollut kohdata vaan ne vaikeat asiat, sinnitellä ja tajuta, et elämä on vastuuta, velvollisuuksia ja suruja."

Oon maannu lattialla, miettiny miten täällä selvitään. Oon huutanu keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää. Mut mä oon vielä täällä.

Tää on ystävän vanha muistutus, nenäliinalle vielä tuherrettu <3 Kyllä, minä jaksan.
Ninni haudattiin tuona päivänä
Nyt voin sanoa, et tuo vitutustaso ei oo enää expert -levelillä, mut se on silti koko ajan olemassa. En osaa reagoida asioihin järjellä tai ajatella positiivisesti. Mistä helvetistä tää sikiää?! Yks syy on kyl tohon apaattisuuteen ja surullisuuteen on se, että meidän melkein 14 vuotta vanha koirarouva Ninni tuli saatettua koirien taivaaseen. Ikävä on ihan jumalaton... Yli puolet miun elämästä se suloinen makkara oli olemassa. Miun ihana, pieni tvelvi. Mut nyt rouvan ei tarvii kärsiä enää ja saapi nukkua rauhassa <3

Ei tää miun lääkitys oo vissiin oikeanlainen, kun paino on noussut itsestään ja mielialat heittelehtii jälleen miten sattuu. Lisäks oon koko ajan väsynyt (tosin nyt kun oon koulussa niin sekin väsyttää oman osansa) mut siis niin. Pitänee puhua sen vaihtamisesta ens juttutuokiolla sairaanhoitajan luona.

Niin joo, oon koulussa totta tosiaan! Hehee, jos nyt sais ne artesaanin paperit. Eka viikko takana, aikaansaatu yksi kappale leikkuulautoja wuhuu. Mut on se kyl iha hieno. Laitan ehkä kuvan siitä myöhemmin. Ehkä. Mitähän muuta miun elämään... No nyt olo on ihan ok, jopa toiveikas. Mut nää rajut ylä- ja alamäet pään sisällä rasittaa aikalailla. Kaipa näillekkii jotain keksii. Voisin taas vaan laittaa kuvia, ku keksi mittää kirjotettavaa.


Käytiin Helsingis, biitsillä oli vähän tuulista


Ainiin saatiin kuvia häistä, mitä käytiin juhlimassa heinäkuussa. Oli upeet kempalot kyllä!

Morsiuskimpun heittoo, en todellakaan ollut ottamassa kiinni


Tää on jotenkii nii LOISTAVA!

Johanneksen kirkko ja hääpari

  
Upea aviopari
 Ajattelin tehdä meiän hauvasta kuvakollaasin, kun löysin vanhoja kuvia. Itkettää edelleen katsella näitä. Lupasin myös tehdä koulussa raudasta ristin rouvan haudalle.

Voi tuota pikkuista
 Ninni, pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira. Syntyi 29.01.2011 ja pääsi ikuiseen uneen 28.08.2014.
Lepää rauhassa rakas <3 Ikävä on suunnaton

torstai 14. elokuuta 2014

Naura ja itke

"Älä kato mun historiaa, koska en oo ollu siellä pitkään aikaan. Se kummittelee mun maailmaa, voin kertoo et haluisin sen melkeen vaihtaa."

Taisin jo aiemmin mainita, että kuitenkin tää kesä menee niin nopeaan etten ehdi edes huomata.. Mutta onneksi olen ottanut kuvia, joista huomaan, että onhan sitä tullut tehtyä vaikka mitä. Käytyä tykkimäellä, vietettyy 23v synttäreitä, nähtyä ihmisiä (rakkaita ja ihania) sekä kaikkea muuta pientä ja vielä olisi lomaa kolme viikkoa edessä. Sitten alkaa se paljon pelätty koulu jälleen. Tässä kylässä en olekkaan koulua käynyt sitten vuoden 2008... Huhhuh, jännittää. En tunne ketään, ihan uusi paikka ja kaikkea äääks. Tekee vaan mieli jakaa näitä kuvia, joten tää kirjoitus jää varmaan aika lyhkäiseks. Enjoy!

Ystävän synttäri onnittelut, lähetti vanhan kuvan <3

Parties over


Joo pelasin biitsiä.. huonosti.
 Ainiin uskaltauduin käymään Savonlinnassakin. Hurrjaa. Oli kivaa olla sielä pitkästä aikaa ja nähdä paria ihmistä, joita oli ollut ikävä. Hyvä reissu, sen voisi jopa uusia joskus.. Vielä olisi muutamia tyyppejä, joita voisi nähdä joita oon kaivannut. Syssymmällä mayybe.

Tyttöjen herkkuhetki ja leffaa, nomsnoms

Path to heaven


Happy as fuck and shitting rainbows

Ostin uudet lasit.. onx nää ne lasit?

Hurjan hullu sumu oli



Ystävän mummolassa vietetty aikaa




Laituri ja saari
Käytiin korkealla!

Jurassic Rokin ilotulituksia kesäteatterilta

Puspus <3

torstai 24. heinäkuuta 2014

Tässä ja tänään

Hohhoijjaa, vähän kaikkea ei niin jännää ja huonoja juttuja tapahtunu tässä nyt viime aikoina.. Juhannus oli jotain..... hmm no.. öö.. aluks niin jees ja mukavaa, mut päättyi vähän ikävästi lanssikyydillä keskussairaalaan. Sieltä pääsin sitten kaksi päivää makoiltuani pois. Älkää tehkö typesyyksiä, koska jos siitä tuperyydestä selviää hengissä niin se sairaalassa olo on yhtä helvettiä samoin kuin palautuminen moisesta. Se vie sen muutaman viikon kun joutuu läpikäymään tekoaan ja parantumaan siitä ja kertomaan kaikille, että "Hävettää, anteeksi kaikki, jotka sain huolestumaan ja säikäytettyä" En ollut järjissäni kyllä silloin, kiitos kaikenmaailman serotoniinitasoijen, alkoholin ja epävakaan mielenterveyden, joten en voi syyttää täysin itseäni asiasta. Masennus ja ahdistus. Siinä kaksi maailman vaikenta asiaa hallittavaksi, varsinkin kun on muutenkin sekaisin päästään.

Sain lääkityksen ahdistukseen ja paniikkihäiriön oireisiin (plus lisänä syömishäiriö), joten kai tästä pitäisi pikkuhiljaa parantua. Huomasin ainakin, että lääkitys vie ruokahalun (jonka olen toivonutkin katoavan) ja tasapainottavan mielialanvaihteluita. Miun itsetunto romahti juhannuksen jälkeen ihan totaalisesti ja olen siitä lähtien saanut salattuja paniikki-, ahdistus- ja raivokohtauksia ties minkä takia. Syystä tai ilman syytä. En omasta mielestäni enää riitä mihinkään, jaksa mitään, tee mitään, saa aikaan mitään, ole mitään, ole sopiva tai hyvä tai oma itseni enää ollenkaan. Siihen se lääke auttaa myös hieman. Tai ainakin tuntuu siltä. En tiedä sitten et kuvittelenko, mut mitä väliä.

Alle viikon päästä olis synttäritkii, joita odotan niiiiin paljon. Viime synttärit oli ihan perseestä, kun en nähnyt oikeastaan ketään, tehnyt yhtään mitään ja masennuin yksinäni niin jotenkin nyt sitten odotan ehkäpä vähän liikaakin näiltä synttäreiltä. Toivotaan, että tulee kivahyväparas päivä.

Viime aikoina ollut kyllä ihan kivaa pääosin. Käytiin Helsingissä juhlimassa häitä ja purjehtimassa merellä. Oltiin talo- ja koiravahteja poikaystävän isän luona, ollaan uitu ja grillattu, nähty ihmisiä, löhöilty ja nautittu kesästä vaikka helteisen kuuma onkin. Heti kun liikahtaa pari metriä niin soijaa puskee kun esterin perss.... Niin. Mut pitää nauttia vielä kun on kesää ja lämpöä (lue: hellettä, tuskaisaa hellettä...) jäljellä.
Purjelaivasta vähän maisemia

Panttiksella oli sorsa
Nää oli tyylikkäät bilelasit
Kilppari, jonka nimi on Konna
Grillailuu ja uintii ja mustikoita <3
Veljekset kuin ilvekset
Iltauintii panttiksella
KesäkesäkesäkesäkesäkesäMANSIKOITA
 Oon käyny myös tilanteen salliessa shoppailee tytsyjen kaa, kirppiksillä enimmäkseen ku ei sitä rahaa kuitenkaa mitää hirmu summia ole... Onneks osaan ommella ja tehdä vähän epäsopivista vaatteista juuri semmoisia kuin itse haluan (ainakin joskus, sillointällöin, harvoin). Tulee joka tapauksessa paljon halvemmaks kuin ostaa kaupasta mieluinen 39,95e maksava rätin riekale. Mut sorrun miäkii joskus heräteostoksiin.. :D

Miun uus lempparipaita!

Olo oli kuin piraatilla tässä upeessa purjelaivassa nimeltään Swanhilde.
Oon viikko tai pari aiemmin laittanut tänne muistiin kappaleiden sanoja parin päivän ajan, että nää kuvastaa sitä miltä silloin tuntui. En enää muista täysin näitä fiiliksiä tai sit en halua muistaa, anyway tässä näitä:

"Mun piti uskaltaa unohtaa, mun vanha elämä.
Mun piti antaa ihmisiä pois, sen mukaan.
Mun piti nukkuu kuusi viikkoo ja vuosi pelätä.
Mitä jos koskaan en enää voi, mä ketään löytää.
Piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen.
Mun piti lähtee matkustamaan, kauas kotoa, pahasti eksyy monta kertaa.
Mun piti jutella uusille ihmisille ja saada tukea, nostaa malja rohkeudelle.
Mun piti löytää piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen."

Tää oli muistaakseni ihan vaan siks, että tää soi miun päässä päivä toisensa jälkeen.. Taukoamatta.

"Oot ehkä sokee, mut mä nään mikä tää biach on, se ei oo viaton, sen laji on triathlon. En haluu, että se särkee sun sydäntä, mut tiedän kyl et tää voi tuntua syvältä."

Ja lisäks tää viime aikoina.. HUaaah!

"Anteeks, en tahallaan sua tylytä, sua tylytä ei ei, oot jees, mut enemminkin ystävä, ei sydän tykytä tavallaan se on kamalaa aina vaan retkahtaa pahaan poikaan lupasin sen itselleni ne ajat ohi meni ne ohi meni meni meni meni vaik oot kiltti ja kiva sekä kunnollinen ja mun tunteita kunnioitat haluun gansterin herkän ja vaarallisen jol on huonoja ideoita"

Et eipä siinä, semmosta tänne. Hyvää ja huonoa, mahtavaa ja surkeeta. Niinku elämä aina tuppaa olemaan. Yritetään vaan sinnitellä, koska kyl tää tästä viel.