maanantai 17. joulukuuta 2012

Epäonnistunut ihminen vai epäonnistunut ihmisenä?

Funny Workplace Ecard: There should be a holiday dedicated to all the brave people who show up to work on Mondays.
Onneksi en ole ainoa, joka mokaa. Nyt on sitä maksuhäiriömerkintää ja surua ja stressiä ja masennusta ja ahdistusta ja yksinäisyyttä ja lusmuilua ja asioiden välttelyä ja epäsosiaalisuutta ja väsymystä ja nälkää ja kriisejä. Mut tänään luulisin, että lääkkeet toimii, koska en jaksa välittää. Sivuutan ne. Huomenna ne kuitenkin minuu odottaa, joten miksi pitäisi joka ikinen ajatus, joka ikinen pieni hetki suoda huonoille asioille, masentaville asioille tai surullisille asioille? Kahoin just the lovely bones -leffan ja söin suklaata ja kuuntelen Muskan hurinaa. Onneks maailma ei kaadu vaikka siltä tuntuu noin 95% ajasta. Vaikka asuntoni seinät ovat vanhat ja vissiin paperia, niin kyl ne viel pystys on. Tosin wc-pönttö vetää jotain ihan omaa showtaan vähän väliä ja suihkussa käyminen ei tuu kuuloonkaan ellei halua saada jotain shokkihoitoo jääkylmäl vedellä ja altistua hypotermialle. Niin siis tosiaan, muutin. Tykkään tästä asunnosta kyl, tää on muistuttaa miua. Jotenkin.

Ainiin pakko hypettää: Oon erittäin kiitollinen miun ystävistä. Todella, TODELLA kiitollinen. Mahtavampii saa hakea. En ois jaksanu tämänkään vertaa ilman. Mitenhän he jaksaa.

Mutta siltikin pienet onnistumiset hukkuu niiden huonojen juttujen alle... Feilasin taas tässä "elämä raiteilleen" -projektissa, koska nukahdin aamuisen lenkin jälkeen uudelleen ja en päässyt sovittuun tapaamiseen. Mutta otin kyllä silti itseäni niskasta kiinni ja soitin uuden ajan. Hyvä minä, osasin edes jotain. Nyt vielä kun onnistun keskiviikkona menemään sinne ja saisin näitä asioita eteenpäin enkä junnais paikallaa niin voisin jopa sanoa, että kyllä tämä tästä. Pärkele. Vahvasti oon sitä mieltä, et miun aivoissa tai minussa jossain kuitenkin on joku kytkentä missä on joku sähkövika. En niinku selviydy ihan täysin normaaleista asioista vaikka kuinka yritän. Tai jos miä vaan oon yyberlaiska ja superlusmuilija tietämättäni? Jaa-a.

Kamala sisustusinto nyt, mut kello on jo noin ja miä oon jo näin ja huominen on tulossa ja ja ja ja aaaAAaA... Hmmhmm, ehkä yritän mönkiä keittiötä päin ja laittaa vaikka teet tulille ja etsii aivot jostain ja pikkuisen sipistellä jotain. Kiitos ja kuulemiin!

torstai 13. joulukuuta 2012

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden.

Miumiu rakas, anna anteeksi etten pystynyt pelastamaan siua, en viemään sairauttasi pois.
Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten.


 

 Lepää rauhassa valkoinen rakkauteni, jään kaipaamaan sinua joka ikinen päivä <3


maanantai 3. joulukuuta 2012

Another no -show

Ei on ei ja kyllä on kyllä, kyllä on ei ja ei on kyllä. Epätoivoista olla se varavaihtoehto.Miten ihminen voi olla näin naurettava? Ja silti ihan orpo olo. Miten ihminen voi mennä päättömyyksiin vain tunteakseen kostavansa? Tai miten ihmiseen mahtuu kipua ja häpeää näin paljon? Eiks tähänki vaivaan sais jotain lääkkeitä, jotka turruttaa? Itseasiassahan miullahan on semmosia, mut ne ei varmaankaan enää auta. 

Ahahahahaa, it's not me it's you mh
Kauan odottamani matka peruuntu ja auto hajos ja elämä heitti kuperkeikkaa niinku sisälmyksetkin. Voi pyhä vittujen kevät sentää.

Ja miks aku ankka tulee vaan kerran viikossa?

torstai 18. lokakuuta 2012

Kahvia, töitä, kahvia, tupakkaa, kahvia, naurua ja töitä.


Lupailin niitä kouluhommien kuvia ja semmosta, muistaakseni. Valitettavasti n. 99% miun koko elämäni kuvista on kadonnut, joten.... Kuvia = kaksi kuvaa. Ikäänkuin jotakuta kiinnostaisi, mut miulla ei oo nyt mitään kivempaakaan tekemistä ku vammattaa sohvalla ja naputella näppäimiä.
Miulla oli kasa tarpeettomia vanhoja kolikoita ties miltä ajalta ja mistä maasta ja halusin niitä jotenkin esille, joten aloitin kehittelemisen...


Niin tuota, tämmöstä oon väkerrelly koulussa (kun sinne olen onnistunut sijoittamaan itseni) tänä syksynä. Nyt tosin oon ollu pajan puolella vähän enemmän, kun paria lamppua kehittelen ja spraymaalia imppailemassa käyn. Heh heh. Joo... Miun pitää harjoitella tätä kuvataltiointia vielä kun a) en osaa ottaa ennen-jälkeen kuvia b) otan ne kuvat mitä muistan niin ihan ihme kuvakulmista ja c) miulla on essentiaalinen vapina. Diddidii sit tein myös tämän massatuotannoksi tulleen: Lusikkasormuksen. Tosin tilaustyönä.

Haarukasta on rannekoru, vanhoja koruja on korjattu tai hopeoitu tai muuten uudistettu... Ja sitten yks ihana pöllösormus meni vähän piloille, kun sitä piti kuumentaa ja se olikin jotain halpismateriaaliakin halvempaa... Se sitten suli..

Ei millään malttais mennä nukkumaan, kun on juonu liikaa kahvia, lääkkeet ottamatta ja tupakoituttaa ja on energiaa, mut samalla väsyttää. Huominen vielä arkea, mut klo 14.00 aloitan SYYSLOMAN jeee en ees tajunnu maanantaina, että meillä on semmonenkin. Ens viikolla saan siis rauhassa opetella käyttämään kirkasvalolamppuani! Kyllä miusta vielä aamuvirkku saadaan.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pää kiinni painajainen

Hävisin erän, mutta en koko sotaa. Oikeestaan hävisin sodan, mut voitin yhden erän. Eikun taisin hävitä koko paskan ja joka erän.

Mut tänään hautasin pahoja asioita pimeään laatikkoon kaiken muun kivemman alle ja sanoin perään, että nähään ens kesänä (jos sillonkaan, haha) ja niin stressi hälveni. Tai no siis onhan miulla vielä stressiä ja paljon onkin, ihan vaan koska stressaan niin helposti, mutta nyt voin keskittyä elämään. Tai mihin vaan. Ehkä jopa siihen paljon puhuttuun ja erittäin harvinaiseen asiaan nimeltä hyvinvointi. En oikee tiedä mitähän kyseinen sana merkitsee, mut miulla on aikaa, joten aion ottaa selvää.

"Yes, I've made mistakes. Life doesn't come with instructions"

maanantai 15. lokakuuta 2012

Aivotoiminnan amputaatio

" Pitkälle edennyttä masennusta hoidetaan plaseboilla, joita syömällä potilas kuvittelee paranevansa, vaikkei oikeasti parane. Masennusta voi myös lääkitä alkoholilla. Suosituin lääkkkeellisen hoidon muoto on lyijy.  Toisin kuin monia muita lääkevalmisteita, lyijyä ei ole saatavilla lääkepakkauksessa, vaan se toimitetaan tavallisimmin lippaassa. Tabletin halkaisija on tavallisesti 7,62mm ja tämä vahvuus sopii kaikille. Lyijy tulee nauttia tyhjään päähän mahdollisimman kovassa ja nopeassa muodossa."

Tervetuloa maanantai, pommiin nukkuminen, sosiaaliton elämä ja megavitutuksen multihuipentuma.

Kiskiskis

Moi oon Muska Fransesca
Tosiaan... Adoptiolapseni sai kaverin. Tuommoisen tosi suloisen pikku elohiiren, jolla on erittäin pienet ja terävät kynnet ja hampaat kuin pikkuisia nastoja. Ja joka on jo hyvin asettunut uuteen kotiinsa. Aivan suloinen tapaus silloin siis kun hän nukkuu ja on paikoillaan. Heheh.. No ei nyt sentään. Sehän on vasta 9kk.
Pikkuinen sai nimekseen Muska, koska en keksinyt mitään kivempaa. Siis mitään semmosta mikä ei olis kuulostanut jotenkin... jaa-a. Mutta, olis miun elämä kovin tylsää ilman näitä kahta murhekryyniä. Tuskin olisin edes kotona koskaan. Kelle tai millehän miä sit lässyttäisin... Jukkapalmulle? Palmuvehkalle? Eeei, varmasti myrkkymuratille sittenkin.
Siis NIIN PIENI
Nää ei meinannu kyl olla kavereita muutamaan ensimmäiseen viikkoon.. Tai Muska olis kyl ollu, mut Miumiu oli sitä mieltä ettei tollane rääpäle hänen reviirilleen tule. Mutta onneksi asiat muuttuvat ja nyt ne sattuivat muuttumaan parempaan.

Mut pentu käy myös voimille...

Ja sitten muihin aiheisiin. Ostin itelleni Samsung galaxy s3 (puhelin-, netti- ja liittymäpaketti jonka kanssa olen naimisissa seuraavat kaksi vuotta JA joka maksoi kaksi kertaa enemmän kuin autoni) ja tuntien miun kännykkä -historian, olen täten tyhmä. Mut kyl se kolme viikkoa kesti priimakunnossa! Nytkin se toimii... Siinä on vaan muutama hassu naarmu näytössä. Onneks oon MacGyver ja tilasin ebaysta uuden näytön (nojoo pienen etsimisen ja avustuksen jälkee....) ja vaihan sen ite ja särjen koko puhelimen. Sit katon ku 600 euroo lentää ikkunasta mielipuolisen raivon ja vitutuksen seurauksena. Ja palaan aikaan jolloin ihmisten luo mentiin käymään, siis ihan ovelle, ja kysyttiin pihalle leikkimään. Sit oon outo ja lopulta kukaa ei enää avaa miulle ovea, koska a) ne ei oo kotona b) ne nukkuu/viettää krapulaa/tai jotain muuta yhtä järjetöntä c) ne ei halua nähdä miua d) ne ei avaa ovia, jos ne ei tiiä kuka sielä on. Niinku miä teen. Tai en tee. Siis EN avaa ovea ellen tiiä kuka siel on, mikä on sinänsä tyhmää, koska miulla on ovisilmä, mut vittuku sen luo ei pääse sillee hiljaa.

Voisin lopettaa tältä päivältä. Illalta. Yöltä siis. Ja mennä tuota vaikka harrastamaan unien näkemistä. Tämä pakko tosin laittaa tähän vielä, kun soi päässä niin vammasesti.. Mitäs mitäs mitäs mirrejä täällä pyörii...

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Onks se dietillä vai dieetillä?

"Elämä on pelätty sukupuolitauti, jota esiintyy kaikkialla Maapallolla monella vastasyntyneellä. Useimmat ihmiset sairastavat elämää - tietämättään. Elämä on ainoa sukupuoliteitse tarttuva sairaus, joka on 100-prosenttisesti tappava. Yksinkään elämän saanut ihminen ei ole toistaiseksi selvinnyt taudista hengissä. Mikäli sinulla ei vielä ole elämää, sen voinee ladata eräältä internet-sivustolta. Elämän voit ostaa myös hyvin varustellusta tavaratalosta."

 

Miksi minä luen hikipedian artikkeleita vaikka väsyttää ja pitää herätä seitsemän tunnin päästä? Olen pohjimmiltani aivan tyhmä olento. Ja kahvi ei muuten auta tähän rentoutumiseen ja kehon rauhoittumiseen jotta pääsisi nukkumaan. Eikä varmaan kissankuselta haiseva kotikaan... No ei täällä oikeesti haise, eihän...?

Aattelin tässä joko tänään tai huomenna tai ylihuomenna tai loppuviikosta laittaa kuvia koulutöistä ja kissoista. Koska minulla ei ole muuta elämää. Kissa sitä tätä ja tuota ja se toinen kissa meni sinne ja tuonneja sit HAHAHAHAHAA.... haa... Ei miulla kyllä sitä kouluelämääkään oikeastaan ole, vieläkään, vaikka vähän suunnittelin syksyllä semmoisen aloittaa (notetoself: nyt on syksy). Mut hyvin suunniteltu on puoliksi jo tehty! Tekisi mieli suunnitella pari vuotta lisää.


"Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta. Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on.

TUOTA olen tuntenut ja yrittänyt nitistää itsestäni jo pitkään. Miten onnellinen oliskaan, jos vois iloita toisen ilosta? Mitä järkeä on murjottaa kun toinen saa kaiken minkä on halunnut tai edes osan siitä? Sehän on vaan hyvä! Sillon tietää, että itselläkin on ehkä mahdollisuus joskus saada itselleen kaikki toivomansa. Tai edes hippunen. Ei ihme, että kateus on yksi kuoleman synneistä... Tässähän menee oma elämä hukkaan, kun toisten onnea kadehtii.

Nyt miula on niin kova nälkä, et haen ruokaa ja katson sit saanko täällä aikaan mitään järkevämpää ku tämmöne aivopieru mikä tästä nyt tuli.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Elämä kuin yhtä maanantaita


Voivoivoi, jos elämässä olis semmonen reset -nappula tai kumoa -valinta tai vaikka edes palauta alkuperäisiin asetuksiin -toiminto niin niin. Tiedän kyllä mitä tekisin. Mutta onneksi stressi ei tietääkseni tapa, tosin nyt kun miettii niin ehkä se olisikin parempi vaihtoehto. Hehehee.. jee.. jihuu. Olis kiva olla vaikka orava niin ei varmaa vituttais muu kuin se, et talvisin käpy on jäässä.

Jos olis mahdollista kadota kartalta, saattaisin ehkäpä tehdä sen.



maanantai 27. elokuuta 2012

Dints dints dints

BUJAKAZAA !!! YEAAAH !!!
Miun fiilikset ku miun kiskis kävi ekaa kertaa kahteen kuukauteen omassa hiekkalaatikossa kakalla.

Miä päätin, että elän yli varojeni. Kamalat velat, joita miä vaan vähättelen ja silti jatkan vaan kaiken ostamista ja tilaamista. Vähän niinkuin vahingossa ostin laukun ja kengät tänään. Ja uuden puhelimen uudella liittymällä... ja meinasin myös ostaa järkkärin ja jotain kivaa pientä vaatetta syksylle, mut rahat loppu kesken. Tää datailu on miulle hyvin vaarallista vapaa-ajan vietettä näköjään. Ja silti minuu naurattaa ku on vaa nii hyvä fiilis. On vissii lääkitys kohillaa tällä tytöllä tänää.

Oon kylläkin tänään juonut teetä erityisen paljon... Vihreää semmosta. Ja kahvia. Ja kamomillaa. On kyllä tosi kummallinen olo, ihan hullunkurinen. Jos tää olo jatkuu niin miun kyllä pitää mennä tarkistuttaa polla jossain, kun täähä on ihan luonnotonta. Just kun miun pitäis kärsiä ja voivotella ja stressata ihan kaikesta ja elämästä ja rahasta ja kissasta ja koulusta ja ihmissuhteista ja ulkonäöstä ja köyhyydestä ja nälästä ja terveellisistä elämän tavoista ja syksystä ja laskuista ja seksistä ja unensaannista ja sukulaisista ja autosta ja... ja... ööh. Semmone pien reikä tuli miun päähä ja nuo puhalti ittensä ulos.

Tiedättekö sen kun, kello irvailee ja raksuttaa koko ajan kovempaa? Kun miettii meniskö sitä myöhäisen illan tupakalle vielä katselee ku kaupunki sammuu. Tai jos keittäis vielä yksikaksikolme kuppia teetä. Ja on liian pimeetä mennä nukkumaan. Sitten tulee aamu.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

I would loooove to play hide and seek in Ikea!


Viimeisen viikon saldo: pari hämärää muistikuvaa esim. synttäreistä. Joo oli tosi hienot kaksykköset. Kadotetut auton avaimet (no onneks se vara-avain on olemassa, mut kuka ___idiootti___ on keksiny, et bensatankkiin laitetaan lukko ja erillinen avain ja sille vitun avaimelle ei tehdä varakappaletta?!!??!), siis oikeesti joku pitää saattaa edesvastuuseen tästä PERKELE! Niin ja sitten tykästyin OZ:iin ja oon koukussa. Plus kivannäköisii mustelmii ja haavoja vähän siellä täällä eli kannattaa olla tohelo.

Voisin vetää kalsarikännit kotona, mut jotenkin tuntuu et se olis ehkä vähän säälittävää...

Muttaku oon tänää tehny enemmän asioita ku koko kesänä! No ei ehkä ihan niinkää, mut silti. On tää asioiden hoitaminen rankkaa. Hehehee...
Seuraava missio on sit yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista ja ottaa kissalta virtsanäyte. Siitä tulee varmasti mukavaa ajanvietettä. Ja miula on nälkä. Ja haluisin muuttaa, sisustaa, matkustaa, tuhlata rahaa, saada uusia vaatteita, juhlia ja enkä todellakaan aloittaa tunnollista koulussa käymistä viikon päästä... Tunnollista... Ahahahaa, semmosta siitä ei tuu ikinä. Ehkä korkeintaan säännöllistä. Pari kertaa viikossa tapahtuvaa uhrautumista velvollisuuksille. Ja turha miettiä mitään "no eihän se amis pakollista ole" -paskaa, koska minä haluan ammatin, joten valitan ja hankin sen ja valitan vähä lisää.

Valittaminen on ihanaa. Sillä saa paljon ihmisiä ärsyyntymään ja turhautumaan. Pahinta vaan on se ku joku tulee sitten sanomaan miten pieniä oikeesti miun huolet on ja kuinka ne afrikkalaiset kuolee nälkää ja kuivuuteen. Joopajoo, maailmassa on isompiaki ongelmia. Plaah.

Miksei ihmiset enää pelaa biitsiä tai jotain ULKONA, SELVINPÄIN, PORUKALLA? Yksin on vähä vaikee mennä mihkä. Tai siis kyllähän ne jotkut pelaa, mut miten minä ja kaveripiirini ei saa semmosta aikaan? On miula ehkä yks selitys: Juominen porukalla, pienelläkin, on vaan niin vitun jeba ja siitä riittää puheenaihetta pariks päiväks. Kännissä saa aina hyviä ideoita ja puhutaa samojen sekä uusien ihmisten kanssa koko elämänkerta läpi. Ei semmosta tee selvinpäin?! Minä ainakaa. Eli pienet sille, minä lähden ostamaan olutta!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ainoa ero hullun ja minun välillä on siinä, että minä en ole hullu

Viime viikon aito ja oikea aku ankka -viikko ei onneksi uusiutunut pahemmin. Olisin jo hirttämässä itseeni verkkopiuhalla muuten. Paitsi ettei ole mitään verkkopiuhaa. HEHE. Aamulla oli kivaa ja ei edes väsyttänyt herätä. Menin vessaan keittämään kahvia ja keittiöstä hakemaan vessapaperia. Niin mikä aamujumi? Kahvin keittäminen. Sekin sinänsä outoa, kun yleensä tungen itseni muiden luo kahville. Vois keittää vähän lisää kahvia, ihan pikkasen. Tilkan kaksi kolmekymmentä kuppia kahvia!

Siivosin ___taas___ pienen yksiöni ja sen kunniaksi rakas adoptiolapseni, kissani, päätti tiputtaa kaksi kaunista kukkaa ikkunalaudalta nätisti sohvan kautta juuri pestylle lattialle. "Oi kun toinen on söpösöpösöpö" Aloin myös ompelemaan juhlamekkoani, mut se päättyi hyvin lyhyeen kun tajusin, että minullahan on tietokone.

Eilen lainasin kirjastosta Salvador Dalin Neron päiväkirjan. Se sisältää kerrassaan kummallisia asioita... Dali pohtii mm. ulosteensa laatua. Ensin pitää vain lukea Stalinin lehmät -kirja loppuun. Puolet vielä. Mitä? Yhdet vielä? No, tokiii! 
Huomenna raahaudun ison paperinipun kanssa sossun luukulle inisemään "kyllä, ne 950 euroa ovat pikavippejä, kyllä tässä todiste, kyllä kyllä kyllä antakaa nyt sitä rahaa!" Mut miulla on suunnitelmakin vaikka töitä ei. HEHE.

Juhannus tuloillaan ja voisin tehdä itsestäni jälleen ääliön (edellisestä kerrastahan on jo melkein viikko, hyvänen aika sentään) ja tappaa muutaman miljoonan verran aivosolujani, koska enhän minä tästä enää näytä viisastuvan. Naiset alkavat rupsahtamaan muutenkin yllettyään kaksikymppisyyden ihmeelliseen maailmaan. Mut kertakaikkiaan olo on hyvä. Ei stressaa muu kuin vuokra, mutta sekin on vain maallista mammonaa.



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Seitsemän päivää selvinpäin

Päivä kuin helvetistä. Lääkkeiden vaikutus täysin olematon ja montakohan kertaa ehdin 5km matkalla miettiä millä tavoilla auton voi ajaa päin jotain. Jotain kovaa. Varmasti löytyy pätemistä tähänkin miten kaikki ajallaan ja kuinka siellä afrikassa nähdään nälkää ja nistit ei pääse kunnon hoitoon. Mutta minä olen minä ja minä en jaksa. Ei ole enään mitään mielenkiintoa mihinkään, mitä vielä eilen odotin innolla.

Miten mieli voi olla näin maassa ja olemus näin zombi. Luulin, että tää vaihe meni ohi jo yläasteen jälkeen. Onneksi tätä päivää oli pelastamassa hyvä seura, siideri-mansikka-jääpala -juoma auringossa ja maasta löydetty 4,05€ pullonpalautuskuitti. Joskus on ihan hyvä kävellä leuka maassa raahaten.

Haudan kaivoin ja kuiskasin; Nuku rauhassa pikkuiseni