Tässä ja tänään

Hohhoijjaa, vähän kaikkea ei niin jännää ja huonoja juttuja tapahtunu tässä nyt viime aikoina.. Juhannus oli jotain..... hmm no.. öö.. aluks niin jees ja mukavaa, mut päättyi vähän ikävästi lanssikyydillä keskussairaalaan. Sieltä pääsin sitten kaksi päivää makoiltuani pois. Älkää tehkö typesyyksiä, koska jos siitä tuperyydestä selviää hengissä niin se sairaalassa olo on yhtä helvettiä samoin kuin palautuminen moisesta. Se vie sen muutaman viikon kun joutuu läpikäymään tekoaan ja parantumaan siitä ja kertomaan kaikille, että "Hävettää, anteeksi kaikki, jotka sain huolestumaan ja säikäytettyä" En ollut järjissäni kyllä silloin, kiitos kaikenmaailman serotoniinitasoijen, alkoholin ja epävakaan mielenterveyden, joten en voi syyttää täysin itseäni asiasta. Masennus ja ahdistus. Siinä kaksi maailman vaikenta asiaa hallittavaksi, varsinkin kun on muutenkin sekaisin päästään.

Sain lääkityksen ahdistukseen ja paniikkihäiriön oireisiin (plus lisänä syömishäiriö), joten kai tästä pitäisi pikkuhiljaa parantua. Huomasin ainakin, että lääkitys vie ruokahalun (jonka olen toivonutkin katoavan) ja tasapainottavan mielialanvaihteluita. Miun itsetunto romahti juhannuksen jälkeen ihan totaalisesti ja olen siitä lähtien saanut salattuja paniikki-, ahdistus- ja raivokohtauksia ties minkä takia. Syystä tai ilman syytä. En omasta mielestäni enää riitä mihinkään, jaksa mitään, tee mitään, saa aikaan mitään, ole mitään, ole sopiva tai hyvä tai oma itseni enää ollenkaan. Siihen se lääke auttaa myös hieman. Tai ainakin tuntuu siltä. En tiedä sitten et kuvittelenko, mut mitä väliä.

Alle viikon päästä olis synttäritkii, joita odotan niiiiin paljon. Viime synttärit oli ihan perseestä, kun en nähnyt oikeastaan ketään, tehnyt yhtään mitään ja masennuin yksinäni niin jotenkin nyt sitten odotan ehkäpä vähän liikaakin näiltä synttäreiltä. Toivotaan, että tulee kivahyväparas päivä.

Viime aikoina ollut kyllä ihan kivaa pääosin. Käytiin Helsingissä juhlimassa häitä ja purjehtimassa merellä. Oltiin talo- ja koiravahteja poikaystävän isän luona, ollaan uitu ja grillattu, nähty ihmisiä, löhöilty ja nautittu kesästä vaikka helteisen kuuma onkin. Heti kun liikahtaa pari metriä niin soijaa puskee kun esterin perss.... Niin. Mut pitää nauttia vielä kun on kesää ja lämpöä (lue: hellettä, tuskaisaa hellettä...) jäljellä.

Purjelaivasta vähän maisemia

Panttiksella oli sorsa

Nää oli tyylikkäät bilelasit

Kilppari, jonka nimi on Konna

Grillailuu ja uintii ja mustikoita <3

Veljekset kuin ilvekset

Iltauintii panttiksella

KesäkesäkesäkesäkesäkesäMANSIKOITA

 Oon käyny myös tilanteen salliessa shoppailee tytsyjen kaa, kirppiksillä enimmäkseen ku ei sitä rahaa kuitenkaa mitää hirmu summia ole... Onneks osaan ommella ja tehdä vähän epäsopivista vaatteista juuri semmoisia kuin itse haluan (ainakin joskus, sillointällöin, harvoin). Tulee joka tapauksessa paljon halvemmaks kuin ostaa kaupasta mieluinen 39,95e maksava rätin riekale. Mut sorrun miäkii joskus heräteostoksiin.. :D

Miun uus lempparipaita!

Olo oli kuin piraatilla tässä upeessa purjelaivassa nimeltään Swanhilde.

Oon viikko tai pari aiemmin laittanut tänne muistiin kappaleiden sanoja parin päivän ajan, että nää kuvastaa sitä miltä silloin tuntui. En enää muista täysin näitä fiiliksiä tai sit en halua muistaa, anyway tässä näitä:

"Mun piti uskaltaa unohtaa, mun vanha elämä.
Mun piti antaa ihmisiä pois, sen mukaan.
Mun piti nukkuu kuusi viikkoo ja vuosi pelätä.
Mitä jos koskaan en enää voi, mä ketään löytää.
Piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen.
Mun piti lähtee matkustamaan, kauas kotoa, pahasti eksyy monta kertaa.
Mun piti jutella uusille ihmisille ja saada tukea, nostaa malja rohkeudelle.
Mun piti löytää piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen."

Tää oli muistaakseni ihan vaan siks, että tää soi miun päässä päivä toisensa jälkeen.. Taukoamatta.

"Oot ehkä sokee, mut mä nään mikä tää biach on, se ei oo viaton, sen laji on triathlon. En haluu, että se särkee sun sydäntä, mut tiedän kyl et tää voi tuntua syvältä."

Ja lisäks tää viime aikoina.. HUaaah!

"Anteeks, en tahallaan sua tylytä, sua tylytä ei ei, oot jees, mut enemminkin ystävä, ei sydän tykytä tavallaan se on kamalaa aina vaan retkahtaa pahaan poikaan lupasin sen itselleni ne ajat ohi meni ne ohi meni meni meni meni vaik oot kiltti ja kiva sekä kunnollinen ja mun tunteita kunnioitat haluun gansterin herkän ja vaarallisen jol on huonoja ideoita"

Et eipä siinä, semmosta tänne. Hyvää ja huonoa, mahtavaa ja surkeeta. Niinku elämä aina tuppaa olemaan. Yritetään vaan sinnitellä, koska kyl tää tästä viel.

Mikä on se jokin, jolla itsesi keräät?

Miua pelottaa.
Ai mikä?
Elämä.

Voishan tohon lisätä, et miua myös ahdistaa, masentaa, vainottaa, epäilyttää ja suututtaa... MUTTA niinhän meitä kaikkia välillä. Mä niin vihaan tota klisettä. Sori vaan, et tuo kaikki on osa oikeeta elämää. Ei tuu niitä korkealentoisia "vain taivas on rajana" -päiviä ilman niitä sukelluksia suon syvimpään rakoon. Niinku ei aurinkokaa paista yhtä hyvin ja lämpimästi ja hellien kuin kuukauden tulvan jälkeen. Joo.

"Aamu kuuteen kukun taas, naapuri teknoo luukuttaa" Pidäppä itsesi miehenä joo. Mut nyt mä meen metsään.. ja otan sirdalungisti. LAALAALLALAA

Kolme muskettisoturia

Eiköhän tää tästä vielä. Virheistä vissiin joskus oppii ja kipuunki tottuu. "Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laalalalaalaa..." Kyl se maapallo pyörii radallaan vaikka miten menis ja uus päivä koittaa aina huomenna jnejne näitä kliseitä riittää. Jatkan niiden hokemista itselleni kun seinät kaatuu päälle ja pää leviää ilman järkevää syytä. Voi aivot minkä teette, järkiintykää nyt pliis.

Kiitän ja kumarran.