Mene, ole, tee, yritä.

Ooo, rakasta, rakasta, rakasta mua
Eilen vielä päätin elää ilman sua
Hei anna jo mennä, anna jo mennä, anna jo mennä
Tartu mun vapauteen
Rakastan, rakastan, rakastan sua
En todellakaan tiennyt tää voi tältä tuntua
Hei anna jo mennä, anna jo mennä, anna jo mennä
Tartun sun otteeseen

Rakkaus ei oo sokea
Se ei aina vaan osaa katsoa
Kenen luokse kannattaa saapua

En ole käynyt koulussa, en ole maksanut vuokraani enkä tosiaankaan ole vienyt kirpparille tavaroita vaikka ne kaikki ovat jo asunnossani, en ole vastannut outoihin numeroihin, en ole ottanut tukihenkilöön yhteyttä, en ole soittanu koululle kertaakaan poissaolostani, en tiedä miten jaksan maanantainakaan, en ole maksanut velkojani, en ole kertonut vanhemmille miten paskasti oikeasti menee, en ole tehnyt mitään järkevää saati tilaani edistävää vähintään kahteen viikkoon ja saan valehdella joka ikinen päivä vähintään yhdelle uteliaalle ihmisille elämästäni kuinka hyvin on yritetty. Miä en jaksa.

Huonojen valintojen ilmentymiä

En kerro teille mitään muuta Aku Ankka -päivästäni kuin, että kehoitan vastaisuudessa ajattelemaan kahdesti. Itseäni kehoitan. PERKELE.

Tämä tytsy opiskelee nykyään, käy koulua ja suuntaa kohti artesaanin papereita. Jo kaksi päivää, molempina tosin kolme tuntia myöhässä enkä ole vielä uskaltautunut ruokalaan. Ahdistus on ollut valtava ja vähän väliä tulee tunne, et miks miä oikein yritän. PÄÄ KIINNI PAINAJAINEN. Ja just, radiossa Elli laulaa siitä, jos mun pokka pettää. Ei se petä. Miulla on vahva pää.

Eilen tein sormuksen ja kiillotin kaksi vanhaa uuteen uskoon

Tänään alkoi kivikurssi, mut miä jatkan viime keväänä vai talvena? jaa-a.. kesken jättämääni stressikiveä. Nyt tulee miun biisi muuten radiosta; no mä tuhlaan tuhlaan tuhlaan kaikki pois... dints dints. Joo suomipoppi soinu koko päivän, huomenna voi olla havaittavissa vakavia, pysyviä mielenterveydellisiä vammoja. Oikeesti se on huippu. Mut tosiaan se kivi. Joo... Kivi. Siinä asia, jota minä en hallitse ollenkaan. Edes alkeita. Kröhm.

Minun pitäisi olla nukkumassakukkumassa kuu-ukolle ja jahtaamassa nukkumattia, mut shh, älkää kertoko järjelleni.

Nosta katse taivaaseen
sieltä leijun hiljalleen

Tee minusta täydellinen
tee minusta taas ihminen
ja vedä viiltos peittoon pettymyksien

Miua hieman epäilyttää ja pelottaa tää ilta/yö, kun miulla on vähän semmonen aavistus... Tai siis miulla on semmonen pien fiilis tuolla korvan juuressa. Aiemmin kun on ollut tämmöinen kutkutus, niin oon päätynyt tekemään suuruuden hulluja, harkitsemattomia ja usein enimmäkseen lopputulokseltaan negatiivisia tekoja. Hmm, olemme jännän äärellä. Hyvin jännän. Miun on nimittäin tehnyt mieli leikata keesi takaisin aina silloin tällöin, mut se mielihalu on yleensä onneksi mennyt ohitse ennenkuin oon ehtinyt tekemään mitään peruuttamatonta. Mutta nyt... Heehhhehehee. Ei. En saa. Ei.

Sunnuntaipäivän mallini: Miss Miina

Soskun ja kelan tukiasiat on onneks hoidossa, miun vaan täytyy odotella ruohon kasvamista. Ja kirppispyödänkin sain vihdoin ja viimein varattua perjantaista lähtien. Perjantai 13. päivä yeah. Huomenna kamoja sinne koulun jälkeen ellen kuole uupumukseen, siihen tämä vahvasti alkaa nähtävästi menemään koska olen juurtunut kiinni tähän keittiön tuoliini. Ruokaa kyllä on pakko saada ja OIH! Miulla on juustosnäksejä! Omnomnomnommm.... Ne menee tarpeeseen. Vaaka huuti hädintuskin sitä neljääkymmentkahdeksaa. Et eiku mutustaa epäterveellisyyttä.

Ja juuri huomasin, että tämä kuva on otettu päivälleen tasan vuosi sitten.

En osaa sanoa enää sanaakaan.

PMMP - Toivo

Se heti unohtui
vaikka kuulema kaikki puhui
Ei puuttunut kukaan
ei tullut pihaan muutenkaan

Vain huoneentauluks jäi
sun uuden elämäsi lupaus
Se oli jotain muuta
kuin mahan nahan alla antabus

Toivo, toivo
Ilman sitä ei voi elää
Armo, armo
Ilman sitä ei eloon jää

Onko sillä tunteet
itkikö se verhon takana
kun lapsi sanoi
vielä täytyy hyvästellä maailma

Minä sanoihin väsyin
väsyin niitä asettelemaan
Sulle anteeksi mä annoin
ja nyt annan ihan kelle vaan

Tahto, tahto
Ilman sitä ei voi elää
Lohtu, lohtu
Ilman sitä ei eloon jää

Ja tuuleen tunnustetaan
kaikki paha pois
Sen lehden tuuli lukee
kääntää sivua
Se ala ei alusta
vaan lopusta Sen jälkeen on aamuja
Huomenta maailma

I like to move it move it

Kappas kehveliä, jokaisesta asunnosta mitä hain niin oli tullut ilmoitus. Kaikki ovat vielä vapaana ja niitä pääsisi katsomaan (mitä siis olin toivonutkin) ja kaksi taisi kysyä lisätietoja minusta, että opiskelenko plaplapla. Jospa pääsisin huomenna/maanantaina asuntokierrokselle ja pääsisin tältä vihaamaltani-rakastamaltani kadulta vittuun. Toivotaan, että auto toimii.

 Ja miua stressaa. Ahdistaa. Tahdon lemmikin. Ihan sama onko se  pupu vai kala, mut lemmikin minä tarvitsen. Tuun hulluks yksinäni täällä. Muskaakaan ei oo kuulunut takaisin...

Ja miulla on välillä niin yksinäinen olo, et haluaisin nukkua elämäni ohitse. Ei kovin moni huomais.

Entäs sitten maanantai? Jännittää jo niin maan perkeleesti, että feilaan tuon koulun aloittamisen... Että kaikki, joiden mielipideillä ei ole vittujakaan väliä, tuijottaa ja supisee. Että opettajat ja oppilaat esittää liian vaikeita kysymyksiä siitä missä oon ollu, mitä tehny ja aaargh. Miks ees mietin tämmöstä? Jumalauta naurettavaa itsensä piinaamista ja turhanpäiväistä paskaa! Miähä vaan meen sinne ja saan ruokaa joka päivä ja teen mitä sanotaan ja valmistun. That's it.