Epäonnistunut ihminen vai epäonnistunut ihmisenä?

Onneksi en ole ainoa, joka mokaa. Nyt on sitä maksuhäiriömerkintää ja surua ja stressiä ja masennusta ja ahdistusta ja yksinäisyyttä ja lusmuilua ja asioiden välttelyä ja epäsosiaalisuutta ja väsymystä ja nälkää ja kriisejä. Mut tänään luulisin, että lääkkeet toimii, koska en jaksa välittää. Sivuutan ne. Huomenna ne kuitenkin minuu odottaa, joten miksi pitäisi joka ikinen ajatus, joka ikinen pieni hetki suoda huonoille asioille, masentaville asioille tai surullisille asioille? Kahoin just the lovely bones -leffan ja söin suklaata ja kuuntelen Muskan hurinaa. Onneks maailma ei kaadu vaikka siltä tuntuu noin 95% ajasta. Vaikka asuntoni seinät ovat vanhat ja vissiin paperia, niin kyl ne viel pystys on. Tosin wc-pönttö vetää jotain ihan omaa showtaan vähän väliä ja suihkussa käyminen ei tuu kuuloonkaan ellei halua saada jotain shokkihoitoo jääkylmäl vedellä ja altistua hypotermialle. Niin siis tosiaan, muutin. Tykkään tästä asunnosta kyl, tää on muistuttaa miua. Jotenkin.

Ainiin pakko hypettää: Oon erittäin kiitollinen miun ystävistä. Todella, TODELLA kiitollinen. Mahtavampii saa hakea. En ois jaksanu tämänkään vertaa ilman. Mitenhän he jaksaa.

Mutta siltikin pienet onnistumiset hukkuu niiden huonojen juttujen alle... Feilasin taas tässä "elämä raiteilleen" -projektissa, koska nukahdin aamuisen lenkin jälkeen uudelleen ja en päässyt sovittuun tapaamiseen. Mutta otin kyllä silti itseäni niskasta kiinni ja soitin uuden ajan. Hyvä minä, osasin edes jotain. Nyt vielä kun onnistun keskiviikkona menemään sinne ja saisin näitä asioita eteenpäin enkä junnais paikallaa niin voisin jopa sanoa, että kyllä tämä tästä. Pärkele. Vahvasti oon sitä mieltä, et miun aivoissa tai minussa jossain kuitenkin on joku kytkentä missä on joku sähkövika. En niinku selviydy ihan täysin normaaleista asioista vaikka kuinka yritän. Tai jos miä vaan oon yyberlaiska ja superlusmuilija tietämättäni? Jaa-a.

Kamala sisustusinto nyt, mut kello on jo noin ja miä oon jo näin ja huominen on tulossa ja ja ja ja aaaAAaA... Hmmhmm, ehkä yritän mönkiä keittiötä päin ja laittaa vaikka teet tulille ja etsii aivot jostain ja pikkuisen sipistellä jotain. Kiitos ja kuulemiin!

Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden.

Miumiu rakas, anna anteeksi etten pystynyt pelastamaan siua, en viemään sairauttasi pois.

Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten.

 

 Lepää rauhassa valkoinen rakkauteni, jään kaipaamaan sinua joka ikinen päivä <3

Another no -show

Ei on ei ja kyllä on kyllä, kyllä on ei ja ei on kyllä. Epätoivoista olla se varavaihtoehto.Miten ihminen voi olla näin naurettava? Ja silti ihan orpo olo. Miten ihminen voi mennä päättömyyksiin vain tunteakseen kostavansa? Tai miten ihmiseen mahtuu kipua ja häpeää näin paljon? Eiks tähänki vaivaan sais jotain lääkkeitä, jotka turruttaa? Itseasiassahan miullahan on semmosia, mut ne ei varmaankaan enää auta. 

Ahahahahaa, it's not me it's you mh

Kauan odottamani matka peruuntu ja auto hajos ja elämä heitti kuperkeikkaa niinku sisälmyksetkin. Voi pyhä vittujen kevät sentää.

Ja miks aku ankka tulee vaan kerran viikossa?