Miten tuntuukaan päivä, viikko tai kuukausi niin tunteettoman ei miltään? Puoli vuotta, kenties kauemminkin, mennyt tajuamatta sen kummemmin ajan kulkua kuin oman elämän tyhjyyttä. Päivät ovat joko nukkumista ja syömistä neljän seinän sisäisessä yksinäisyydessä tai pään kasassa pitelemistä. Onhan niitä hyviä, ihania ja ikimuistoisiakin päiviä ja viikkoja, mutta loppujenlopuksi muistat vahvimmin sen yhden tunteen:
yksinäistä ollakseen yksi näistä.
Kesä, älä lopu vielä.
