Viime viikon aito ja oikea aku ankka -viikko ei onneksi uusiutunut pahemmin. Olisin jo hirttämässä itseeni verkkopiuhalla muuten. Paitsi ettei ole mitään verkkopiuhaa. HEHE. Aamulla oli kivaa ja ei edes väsyttänyt herätä. Menin vessaan keittämään kahvia ja keittiöstä hakemaan vessapaperia. Niin mikä aamujumi? Kahvin keittäminen. Sekin sinänsä outoa, kun yleensä tungen itseni muiden luo kahville. Vois keittää vähän lisää kahvia, ihan pikkasen. Tilkan kaksi kolmekymmentä kuppia kahvia!
Siivosin ___taas___ pienen yksiöni ja sen kunniaksi rakas adoptiolapseni, kissani, päätti tiputtaa kaksi kaunista kukkaa ikkunalaudalta nätisti sohvan kautta juuri pestylle lattialle. "Oi kun toinen on söpösöpösöpö" Aloin myös ompelemaan juhlamekkoani, mut se päättyi hyvin lyhyeen kun tajusin, että minullahan on tietokone.
Eilen lainasin kirjastosta Salvador Dalin Neron päiväkirjan. Se sisältää kerrassaan kummallisia asioita... Dali pohtii mm. ulosteensa laatua. Ensin pitää vain lukea Stalinin lehmät -kirja loppuun. Puolet vielä. Mitä? Yhdet vielä? No, tokiii!
Huomenna raahaudun ison paperinipun kanssa sossun luukulle inisemään "kyllä, ne 950 euroa ovat pikavippejä, kyllä tässä todiste, kyllä kyllä kyllä antakaa nyt sitä rahaa!" Mut miulla on suunnitelmakin vaikka töitä ei. HEHE.
Juhannus tuloillaan ja voisin tehdä itsestäni jälleen ääliön (edellisestä kerrastahan on jo melkein viikko, hyvänen aika sentään) ja tappaa muutaman miljoonan verran aivosolujani, koska enhän minä tästä enää näytä viisastuvan. Naiset alkavat rupsahtamaan muutenkin yllettyään kaksikymppisyyden ihmeelliseen maailmaan. Mut kertakaikkiaan olo on hyvä. Ei stressaa muu kuin vuokra, mutta sekin on vain maallista mammonaa.