Päivä kuin helvetistä. Lääkkeiden vaikutus täysin olematon ja montakohan kertaa ehdin 5km matkalla miettiä millä tavoilla auton voi ajaa päin jotain. Jotain kovaa. Varmasti löytyy pätemistä tähänkin miten kaikki ajallaan ja kuinka siellä afrikassa nähdään nälkää ja nistit ei pääse kunnon hoitoon. Mutta minä olen minä ja minä en jaksa. Ei ole enään mitään mielenkiintoa mihinkään, mitä vielä eilen odotin innolla.
Miten mieli voi olla näin maassa ja olemus näin zombi. Luulin, että tää vaihe meni ohi jo yläasteen jälkeen. Onneksi tätä päivää oli pelastamassa hyvä seura, siideri-mansikka-jääpala -juoma auringossa ja maasta löydetty 4,05€ pullonpalautuskuitti. Joskus on ihan hyvä kävellä leuka maassa raahaten.
Haudan kaivoin ja kuiskasin; Nuku rauhassa pikkuiseni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti