Kappas kehveliä, jokaisesta asunnosta mitä hain niin oli tullut
ilmoitus. Kaikki ovat vielä vapaana ja niitä pääsisi katsomaan (mitä
siis olin toivonutkin) ja kaksi taisi kysyä lisätietoja minusta, että
opiskelenko plaplapla. Jospa pääsisin huomenna/maanantaina
asuntokierrokselle ja pääsisin tältä vihaamaltani-rakastamaltani kadulta
vittuun. Toivotaan, että auto toimii.
Ja miua stressaa.
Ahdistaa. Tahdon lemmikin. Ihan sama onko se pupu vai kala, mut lemmikin minä tarvitsen. Tuun hulluks yksinäni täällä. Muskaakaan ei oo kuulunut takaisin...
Ja miulla on välillä niin yksinäinen olo, et haluaisin nukkua elämäni ohitse. Ei kovin moni huomais.
Entäs sitten maanantai? Jännittää jo niin maan perkeleesti, että feilaan tuon koulun aloittamisen... Että kaikki, joiden mielipideillä ei ole vittujakaan väliä, tuijottaa ja supisee. Että opettajat ja oppilaat esittää liian vaikeita kysymyksiä siitä missä oon ollu, mitä tehny ja aaargh. Miks ees mietin tämmöstä? Jumalauta naurettavaa itsensä piinaamista ja turhanpäiväistä paskaa! Miähä vaan meen sinne ja saan ruokaa joka päivä ja teen mitä sanotaan ja valmistun. That's it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti