Mä oon matkustanu junalla kuuhun ja takasin, joka kerta rankemmin taivaast alas palasin. Äiti soitti poliisit, ne vei mut pois, vaikkei mulla suljetulla kuukautta ois.
Mun iskä sano et mä oon kunnos, lepositeissä, sisälläni tunteiden tungos.
Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä. Itse perkeleeni kesytän vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia.
Aivotoiminnast ei pidetä lomia. Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et, jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia!
Mut nää on vaa oloja, antakaa mun mennä. Itse perkeleeni kesytän vaik kotona on tapettien kuviotki liian levottomia.
Aivotoiminnast ei pidetä lomia. Tein turhaan taas itsarin, siihen suuntaan vihjasin et, jättäkää jo rauhaan tai tehkää se lobotomia!
Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä. Mieli teki omat esteensä, juoksen karkuun tai juoksen perässä, aistit tylsinä mut hampaat veressä.
Vaikka yritin ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla. Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla, voisinpa juoksennella auringon alla.
Mä murrun joka kerta sisältä kun, maapallo pyörähtää ympäri mun. Tässä nyt. Tässä nyt.Tässä hetkessä elämäsi sun.
Vaikka yritin ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla. Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla, voisinpa juoksennella auringon alla.
Mä murrun joka kerta sisältä kun, maapallo pyörähtää ympäri mun. Tässä nyt. Tässä nyt.Tässä hetkessä elämäsi sun.
Mitä minä kuuseen kurkottaja huolin, turhaan murheet paino mua jo ennen ku mä kuolin. Ne kerkee murehtii ku napsahtaa, katajaan kapsahtaa, ku potkin alta nurin tuolin. Ihmisparka, mieli vielä tiedolle arka, maksatko mietteistäni markan. Aamulla asennettiin aivoihin salpa... Ihmishenki on niin halpa.
Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii. Mummo toi kukkapuketin. Jos sä viet mut pois mukanas, laitan ympärille rusetin.
Lisää vettä myllyy, lisää muiden päätöksiä, piikkejä pyllyy. Mun mieli kyllästyny myrkkyy, mä kutsun tohtoritädin mun kans kylkiäiskylpyy.
Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii. Mummo toi kukkapuketin. Jos sä viet mut pois mukanas, laitan ympärille rusetin.
Lisää vettä myllyy, lisää muiden päätöksiä, piikkejä pyllyy. Mun mieli kyllästyny myrkkyy, mä kutsun tohtoritädin mun kans kylkiäiskylpyy.
Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä, mieli teki omat esteensä. Juoksen karkuun tai juoksen perässä, aistit tylsinä mut hampaat veressä. Vaikka yritin ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla. Voisinpa juoksennella auringon alla, mä murrun joka kerta sisältä kun, maapallo pyörähtää ympäri mun. Tässä mun. Tässä hetkessä mun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti