Mikä on se jokin, jolla itsesi keräät?

Miua pelottaa.
Ai mikä?
Elämä.

Voishan tohon lisätä, et miua myös ahdistaa, masentaa, vainottaa, epäilyttää ja suututtaa... MUTTA niinhän meitä kaikkia välillä. Mä niin vihaan tota klisettä. Sori vaan, et tuo kaikki on osa oikeeta elämää. Ei tuu niitä korkealentoisia "vain taivas on rajana" -päiviä ilman niitä sukelluksia suon syvimpään rakoon. Niinku ei aurinkokaa paista yhtä hyvin ja lämpimästi ja hellien kuin kuukauden tulvan jälkeen. Joo.

"Aamu kuuteen kukun taas, naapuri teknoo luukuttaa" Pidäppä itsesi miehenä joo. Mut nyt mä meen metsään.. ja otan sirdalungisti. LAALAALLALAA

Kolme muskettisoturia

Eiköhän tää tästä vielä. Virheistä vissiin joskus oppii ja kipuunki tottuu. "Vaikka menis kaikki päin helvettii, laulan silti laalalalaalaa..." Kyl se maapallo pyörii radallaan vaikka miten menis ja uus päivä koittaa aina huomenna jnejne näitä kliseitä riittää. Jatkan niiden hokemista itselleni kun seinät kaatuu päälle ja pää leviää ilman järkevää syytä. Voi aivot minkä teette, järkiintykää nyt pliis.

Kiitän ja kumarran.