maanantai 15. lokakuuta 2012

Kiskiskis

Moi oon Muska Fransesca
Tosiaan... Adoptiolapseni sai kaverin. Tuommoisen tosi suloisen pikku elohiiren, jolla on erittäin pienet ja terävät kynnet ja hampaat kuin pikkuisia nastoja. Ja joka on jo hyvin asettunut uuteen kotiinsa. Aivan suloinen tapaus silloin siis kun hän nukkuu ja on paikoillaan. Heheh.. No ei nyt sentään. Sehän on vasta 9kk.
Pikkuinen sai nimekseen Muska, koska en keksinyt mitään kivempaa. Siis mitään semmosta mikä ei olis kuulostanut jotenkin... jaa-a. Mutta, olis miun elämä kovin tylsää ilman näitä kahta murhekryyniä. Tuskin olisin edes kotona koskaan. Kelle tai millehän miä sit lässyttäisin... Jukkapalmulle? Palmuvehkalle? Eeei, varmasti myrkkymuratille sittenkin.
Siis NIIN PIENI
Nää ei meinannu kyl olla kavereita muutamaan ensimmäiseen viikkoon.. Tai Muska olis kyl ollu, mut Miumiu oli sitä mieltä ettei tollane rääpäle hänen reviirilleen tule. Mutta onneksi asiat muuttuvat ja nyt ne sattuivat muuttumaan parempaan.

Mut pentu käy myös voimille...

Ja sitten muihin aiheisiin. Ostin itelleni Samsung galaxy s3 (puhelin-, netti- ja liittymäpaketti jonka kanssa olen naimisissa seuraavat kaksi vuotta JA joka maksoi kaksi kertaa enemmän kuin autoni) ja tuntien miun kännykkä -historian, olen täten tyhmä. Mut kyl se kolme viikkoa kesti priimakunnossa! Nytkin se toimii... Siinä on vaan muutama hassu naarmu näytössä. Onneks oon MacGyver ja tilasin ebaysta uuden näytön (nojoo pienen etsimisen ja avustuksen jälkee....) ja vaihan sen ite ja särjen koko puhelimen. Sit katon ku 600 euroo lentää ikkunasta mielipuolisen raivon ja vitutuksen seurauksena. Ja palaan aikaan jolloin ihmisten luo mentiin käymään, siis ihan ovelle, ja kysyttiin pihalle leikkimään. Sit oon outo ja lopulta kukaa ei enää avaa miulle ovea, koska a) ne ei oo kotona b) ne nukkuu/viettää krapulaa/tai jotain muuta yhtä järjetöntä c) ne ei halua nähdä miua d) ne ei avaa ovia, jos ne ei tiiä kuka sielä on. Niinku miä teen. Tai en tee. Siis EN avaa ovea ellen tiiä kuka siel on, mikä on sinänsä tyhmää, koska miulla on ovisilmä, mut vittuku sen luo ei pääse sillee hiljaa.

Voisin lopettaa tältä päivältä. Illalta. Yöltä siis. Ja mennä tuota vaikka harrastamaan unien näkemistä. Tämä pakko tosin laittaa tähän vielä, kun soi päässä niin vammasesti.. Mitäs mitäs mitäs mirrejä täällä pyörii...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti