Heijaheijahei... Sain vissiinkin asunnon Mikkelistä, jos ei nyt tuu jotain tositositosi ihania ylläripylläreitä. Mutjoo nykyisestä kämpästä pitäis olla elämä ja kamat veke tiistaihin mennessä. Kyllä. Aivan oikein luit, tiistaihin 7.1. mennessä. Vajaan kolmen viikon aikarajan sain muutolle (helvetillisen hyvät joulut, pyhät ja uudetvuodet vuokranantajallekki vaan joo) että tota fuck the what. Eihän siinä muuten mitään, mut mikä vitun aika on just joulun alla haluta asunto takaisin noin lyhyellä varotusajalla. Ei voi muuta sanoo, ku vittu THÄNKS.
Huomenna tai siis tänään Savonlinnaan hoitamaan pari miljardia kiireellistä, helvetin ahdistavaa ja vaikeeta asiaa. Hipvitunhei. Positiivinen ajattelu perseeseen, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Eiku hetkinen... Oon itse yks iso pettymys. Ehkäpä siis sittenkin huoraa turpaan ja päätä patteriin, hei!
Ja sitten parempiin ainei..aiheisiin. Joulu ja pyhät oli ihanaa terapiaa tälle päälle. Kuten koko tää aika tääl oikeestaan. Ihmisiä, ruokaa, unta, sukulaisia, ruokaa vähän lisää, ällösöpöyttä ja niin. Vois sanoo, et paljon parempaa ja normaalimpaa elämää.
 |
| Hyi pusuja <3 |
Plus tää uusivuosi oli ihan sairaan taivaallinen, suorastaan orgasminen. Ah. Erittäin hyvällä sekä pienellä ryhmärämällä, iloisella juhlamielellä ja oikeilla eväillä muodostui legendaarinen ilta. Itselle ainakin jäi hyvät vibat mieleen. Kaupungin ilotulituskin tuli seurattua aitiopaikalta. Eikä unohtunut myöskään yleisen paheksunnan aiheuttaminen. Awesome memories <3
Tosin edellistä ei ollu kovin vaikeeta ylittää edes kehnolla illalla... Vuosi sitten tuli oltua hyvin vahvasti alkoholilla huurutetussa savonlinnan villissä yöelämässä ja ilman minkäänlaista kontrollia itseensä. Tai jalkoihinsa. Joten 1+1 = pääsin ekaa kertaa lanssin kyydissä baarista ommeltavaksi ensiapuun. Hehehee... Muistan sanoneeni ambulanssissa, ettei miulla oo varaa rälläillä tämmösellä. Hyvin vähäisiä ja hyvin hämäriä muistikuvia, mutta sairaalasta lähdin kämpille jatkoille (fiksua joojoo) viisi hienoa tikkiä silmäkulmassa komeampana. WELL DONE, mut mitäpä väliä. Oli nimittäin helvetin hauskaa. Ainakin siltä osin mitä muistan.
Tällä kertaa kukaan ei toheloihu sen kummemmin itseään tai muita eikä päätyny poliisin hellään huomaan ja kaikki oli hyvissä fiiliksissä. Ja kirjaimellisesti löysin pyörän. Keskeltä katua, kumossa ja ilman lukkoa. Parempi kotimatka, kiitosta siis vain.
Got to go with the flow. Tässä ja nyt. Hemppa kiittää ja kuittaa, palataan astialle lähipäivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti