Vähän sekavia fiiliksiä. Mut päällimmäisenä tuntuu hyvältä, helvetin vapaalta.
Tulee kyl jollain sairaalla tavalla ikävä sitä tutkintojen huurustamaa kämppää.. Viimeiset hetket asunnosta voisin kyllä unohtaa, ei se enää koti silloin ollut. Ahdistusta, vihaisia ihmisiä, kaaosta ja psykoosia. Pthyi. Mut ne hyvät hetket ja muistot.. mmm voi niitä. Siellä tuli moni kokeneeksi monenlaisia oloja ja hetkiä. Iltoja ja aamuja, päiviä ja öitä. Huhh, välillä ihmettelen miten sieltä selvittiin uloskaan (itseasiassa viime talvena ei selvittykkään, hehehee) luolaelämää.
Aikansa kutakin kuitenkin eli lempparin prepaidjäbä -pysti siirtykööt nyt jollekkin muulle. Miä haluan asunnon, jossa tullaan käymään kahvilla, tehdään ruokaa, katsotaan leffoja, pidetään illanistujaisia ja lojutaan darrassa. Kaipaan kaikkea normaalia tekemistä. Tosin en ole edes varma osaanko enään olla normaalisti, mutta en malta odottaa että pääsisin sisustamaan, kokkaamaan, ruokakauppaan, lainaamaan kirjoja, piirtämään ja maalailemaan, kuuntelemaan musiikkia, pelaamaan, keittämään aamukahvia, ompelemaan ja lukemaan lehtiä. Jännittää.
Kuka tietää minne tieni vie, minne teen oman pienen maailmani. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti