Ääripäästä ääripäähän, vejä tästä aivot jäähän. Jee, eiks oo hieno runo. Ei, minuu ei vituta. Ehei. Haluan vaan pois täältä, oman kivan asunnon jostain kaukaa ja olla normaalisti. Ehkä joskus nähdä joitakin ihmisiä ja käydä kaupassa, maksaa laskuja ja täyttää hakemuksia. En tiedä enää minne haluan muuttaa. En ainakaan tänne jää, mut oon alkanu miettii et mitä miula on missään muuallakaan? Sama pää kulkee kuitenkin mukana. Voisinhan miä asua sillan toisella puolella ja olla normaalin epänormaalisti sielä... Vai voisinko.
Heitä homo voltti. Perkele. Miä justii heräsin, en voi käydä nukkuu uudelleen kello puol neljä aamu yöllä. Ihan siitä syystä, kun tosiaan aamulla on tuo suurensuuri häätö edessä. Ja siis ei varmana ole. Ai eii vaaaii... Oliskii puhelin jo niin vois jopa sinne soittaa. Oon saanut ihan helvetin paljon aikaan täällä, pakannu, siivonnu, tehnyt joo toooosi paljon. Vitut olen. En osaa saada aikaan mitään varsinkaan yksin. Oon niin vitun vammane, uusavuton ja tykkään nähtävästi valittaa tekemisen sijasta. Todella tunnen ylpeyttä itsestäni. Naurettavaa meininkiä. Tää tuntuu ihanalta ja kumpa putois piano päähän.
Miä rakastan miun elämää nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti