Entinen minä ei ole tutustumisen arvoinen, mutta se on saanut miut ajattelemaan vanhoja aikoja. Ne eivät olleet hyviä. Oli hyviä hetkiä, mutta kokonaisuus on muuta. Oon alkanut kaipaamaan niitä niinkuin ne muka ois kaipaamisen arvoisia, en tehnyt silloin mitään muuta kuin pilasin elämäni, jota olen nyt vaivalla yrittäny kasata ennalleen. Tosiasia on, että se ei tule ikinä olemaan ennallaan sillä minä itse olen muuttunut. Mutta pitääkö minun muuttua nytkin? Miksi edes kaipaan jotain paskakaupunkia ja sitä seuraa missä millään tai kellään ei ole mitään arvoa? Miun pää on ihan hukassa jälleen.
Aika kultaa muistoja on paska sanonta, koska miun muistot sais pysyy paskaisina. Sitähän ne on. Mut jotenkin oon alkanu suodattamaan sen kaiken paskan niistä pois et voisin kaivata niitä ja vaalia hyviä hetkiä. En halua vaalia edes niitä hyviä hetkiä kun ne ei tee nykyisyyttäni milläänlailla paremmaksi. Päinvastoin. Viikon sana on oikeasti: paska. Kaikissa sen muodoissaan. Tälläkin hetkellä lipitän olutta pitääkseni jonkun pahemman poissa. Uskokaa kun sanon, ette halua tietää mikä se tätä pahempi on. Yritän (siinä vasta sana.. sitä meistä jokainen tekee joka päivä, mut harvemmat jaksaa tai onnistuu loppujen lopuks) niinkun yritän joka vtun minuutti, tunti, hetki ja päivä olla jotain muuta, kuin mihin olen tottunut ja välttää sitä mikä on joskus ollut "helppo" ratkaisu tälläiseen fiilikseen.
 |
| Proof that I DO go out sometimes |
Pyhimystä lainaten:
Perintötekijöitä, vai oman itsen
Sotkema solmu, kiemura polku
Kokonaisen iän kestävä hullutus
Tää on rakkauden tunnustus
Sami minkä tähden housujen polvissa reiät kuljet sun
Silmäsi vastuulta suljet kun
Kuoreesi kätkeydyt ja mä huolestun
Sami kuinka monta kertaa täytyy mun muistuttaa
Ei ruusuu tai ruiskukkaa, ei tähteä, ristii tai kuuta
Ole aina sinä en pyydä muuta
Rata raskas ilman rataa raskaampi
Elämä on paskaa, ei mulla mee paskasti
Ei erityisen, eri päivät erilaisii
Kuten ihmiset, aina kuolevaisii
Samassa hetkessä aamu on ilta
Säästän itseäni elämän seurauksilta
Antakaa siimaa, anna pelastusrengas tai kontaktiliimaa
Tai pameja, mä rakastan pameja
Maailma ei oo sama ilman laseja sameita
Naulaa mut seinään naulaa mut seinään
Koska mä oon mitä mä oon
Ja kylmänä maksalaatikkoo
Tää on kylmää betoniaavikkoo
Ja mä räin ja räin
Ja sä vaan seisot siinä ja sanot; tän on mentävä näin
Turha aineita on glorifioida, mua on niin helppo moralisoida
Alas kurkusta, jos se turruttaa
Mä tiedän monta taipumusta tuhat kertaa hullumpaa
Mä jäin kalkkiviivalle
Mun sisäinen sankari haistatti pitkät piinalle
Ja sano et mun pitäs olla ilman
Ja kainalossa oma pää kuoleman kisaa kilvan
Mä en tunne sitä riemua elämän, joku ehkä odotti enemmän
Mä en venannu mitään mut ketarat levällä makaan ku elämä selättää
Mä tunnen ja tiedän liikaa, kärpäsenä katosta itteeni tsiigaan
Ei oo mitään mitä pelätä, tän rakkauden takia voi sydänkin revähtää
Subuja, mä rakastan subuja
Hikisil lakanoil Samii ei nukuta
Naulaa mut seinään naulaa mut seinään
Koska mä oon mitä mä oon
Ja kylmänä maksalaatikkoo
Tää on kylmää betoniaavikkoo
Ja mä räin ja räin
Ja sä kehtaat sanoa mun naamaa päin
Sami minkä tähden kauas tyhjyyteen katsot vaan
Yhdessä ongelmat ratkastaan
Ei yksillä silmillä voi koko maailmaa hahmottaa
Sami kuinka montaa kertaa täytyy mun muistuttaa
Ei ruusuu tai ruiskukkaa, ei tähteä, ristii tai kuuta
Ole aina sinä, en pyydä muuta
Ja kylmänä maksalaatikkoo
Tää on kylmää betoniaavikkoo
Ja mä yskin ja yskin
Ei oo muuta tietä, ei muit selityksii
Ja peilissä kasvot on puhtaat
Mut passikuvassa mustaa, pilveä kannan-nan-nan-nan
Mut kaikille anteeks annan
Niin.. Naulaa mut seinään koska mä oon mitä mä oon. Mut kukaan ei sano sitä ääneen mitä miä oon, kuinka hassua. Ihanku se ei olis totta kun siitä ei puhuta ääneen. Naulatkaa mut seinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti